Kahdenkertainen kirjanpito:Esimerkki, debet ja kredit arkikielellä ja kuka sitä tarvitsee

Kahdenkertainen kirjanpito (arkikielessä kaksinkertainen kirjanpito) tarkoittaa, että jokainen liiketapahtuma kirjataan kahdelle tilille samalla summalla, toiselle debetiin ja toiselle kreditiin. Siksi kirjanpito näyttää sekä sen, mistä raha tuli, että sen, mihin se meni, ja siitä syntyvät tuloslaskelma ja tase. Osakeyhtiö pitää sitä aina, toiminimi vasta kun kaksi kokorajaa ylittyy jommallakummalla kahdesta viimeisimmästä tilikaudesta.

Alla ovat debet ja kredit ilman kirjanpitäjän sanastoa, yksitoista kirjausesimerkkiä, kirjanpidon päiväkirja ja pääkirja, tilikartan rakenne, kuka on velvollinen pitämään kahdenkertaista kirjanpitoa, milloin ammatinharjoittajalle riittää yhdenkertainen ja mitä osakeyhtiön kirjanpito maksaa. Ohjelmavaihtoehdot ovat artikkelissa kirjanpito-ohjelma osakeyhtiölle.

Mitä kahdenkertainen kirjanpito tarkoittaa?

Kahdenkertainen kirjanpito perustuu yhteen ajatukseen: raha ei synny tyhjästä eikä katoa. Kun asiakas maksaa laskun, pankkitilin saldo kasvaa ja myyntisaaminen pienenee. Kun ostat tietokoneen, kalusto kasvaa ja pankkitili pienenee. Jokainen tapahtuma kirjataan siksi kahdelle tilille, ja kirjauksen molemmat puolet ovat euroissa yhtä suuret. Käsitteestä liikekirjanpito ja sen erosta kustannuslaskentaan kerrotaan omassa artikkelissaan.

Arkikielessä puhutaan usein kaksinkertaisesta kirjanpidosta, mutta virallinen termi on kahdenkertainen. Vastakohta on yhdenkertainen kirjanpito, jossa kirjataan vain rahan liike tuloksi tai menoksi. Kahdenkertaisesta kirjanpidosta syntyy kaksi raporttia. Tuloslaskelma kertoo, paljonko teit voittoa, ja tase kertoo, mitä yrityksellä on ja kenelle se on velkaa.

Mitkä ovat kahdenkertaisen kirjanpidon perusperiaatteet?

1. Jokainen vienti kirjataan yhden tilin debetiin ja toisen tilin kreditiin.
2. Debet- ja kredit-kirjausten summat ovat aina yhtä suuret. Jos ne eivät täsmää, kirjanpidossa on virhe.
3. Samat viennit päivittävät sekä tuloslaskelmaa (tuotot ja kulut) että tasetta (varat, velat ja oma pääoma).
4. Kirjaukset nähdään aikajärjestyksessä päiväkirjasta ja asiajärjestyksessä pääkirjasta.
5. Menetelmän kuvasi ensimmäisenä painettuna teoksena italialainen munkki Luca Pacioli vuonna 1494.

Debet ja kredit arkikielellä

Sanat debet ja kredit ovat latinaa, ja käytännössä ne tarkoittavat tilin vasenta ja oikeaa puolta. Kirjanpitäjät oppivat säännöt ulkoa, mutta yrittäjälle riittää yksi muistisääntö: debet on se, mihin arvo menee, ja kredit on se, mistä arvo tulee. Yleisimpien kirjausten puolet on koottu artikkeliin debet ja kredit kirjanpidossa. Jos kirjanpito on sinulle uusi asia, aloita perusteista: mikä on kirjanpito.

• Rahat ja saamiset (vastaavaa), kuten pankkitili, myyntisaamiset ja kalusto, kasvavat debetissä ja pienenevät kreditissä.
• Velat ja oma pääoma (vastattavaa), kuten ostovelat, ALV-velka ja laina, kasvavat kreditissä ja pienenevät debetissä.
• Tulot, kuten myynti ja korkotuotot, kasvavat kreditissä ja pienenevät debetissä.
• Kulut, kuten vuokra, puhelin ja ohjelmistot, kasvavat debetissä ja pienenevät kreditissä.

Nämä neljä tilityyppiä riittävät ymmärtämään lähes jokaisen pienyrityksen viennin. Miksi tulot ovat kreditissä? Koska myynti kasvattaa yrittäjän omaa pääomaa, ja oma pääoma on vastattavaa. Tätä ei tarvitse miettiä joka kerta. Riittää, että jokaisessa viennissä on sekä debet että kredit ja niiden summa on sama.

Kahdenkertainen kirjanpito esimerkki: viisi tavallista vientiä

Alla on ALV-rekisterissä olevan konsultin tavallinen kuukausi. Tilinumerot ovat esimerkkejä, ja ne vaihtelevat ohjelmittain. Osakeyhtiön koko ensimmäinen kuukausi on kirjattu artikkelissa kahdenkertainen kirjanpito esimerkki.

Lisää kirjausesimerkkejä: oma sijoitus, laina, kone ja poisto

Edelliset viennit olivat kuukauden arkea. Alla on kuusi vientiä, joissa moni itse kirjaava menee vikaan: rahan sijoittaminen yritykseen, pankkilaina, lainan lyhennys ja korko sekä koneen osto ja sen poisto. Tilinumerot ovat esimerkkejä.

• Toiminimen yrittäjä siirtää omia rahojaan yritystilille 2 500 €: debet 1910 Pankkitili 2 500, kredit 2050 Yksityissijoitukset 2 500.
• Pankkilaina 10 000 € nostetaan yritystilille: debet 1910 Pankkitili 10 000, kredit 2310 Lainat rahoituslaitoksilta 10 000.
• Lainan lyhennys 500 € ja korko 40 €, yhteensä 540 €: debet 2310 Lainat 500 ja 9410 Korkokulut 40, kredit 1910 Pankkitili 540.
• Kone ostolaskulla 3 000 € + ALV 25,5 %, yhteensä 3 765 €: debet 1160 Koneet ja kalusto 3 000 ja 1763 ALV-saaminen 765, kredit 2870 Ostovelat 3 765.
• Koneen ostolasku maksetaan: debet 2870 Ostovelat 3 765, kredit 1910 Pankkitili 3 765.
• Tilikauden poisto 25 % koneen hankintamenosta eli 750 €: debet 6800 Poistot 750, kredit 1160 Koneet ja kalusto 750.

Oma sijoitus ja laina eivät ole tuloa, joten ne eivät näy tuloslaskelmassa. Lyhennys pienentää velkaa, ja vain korko on kulu. Kone on käyttöomaisuutta, ja kuluksi menee vuosittain vain poisto. 25 % on verotuksen enimmäispoisto koneille ja kalustolle menojäännöksestä.

Kirjanpidon päiväkirja ja pääkirja: mitä eroa niillä on?

Päiväkirja näyttää kirjaukset aikajärjestyksessä ja pääkirja asiajärjestyksessä eli tileittäin. Kirjanpitolain 2 luvun 4 §:n mukaan kirjanpito on järjestettävä niin, että kirjauksia voidaan tarkastella molemmissa järjestyksissä. Kirjanpito-ohjelma tekee molemmat raportit samoista vienneistä, joten mitään ei kirjata kahteen kertaan.

Päiväkirjasta löydät, mitä tiettynä päivänä tapahtui ja millä tositteella. Pääkirjasta näet, mistä tilin saldo koostuu, ja sillä tehdään kuukauden täsmäytykset. Kirjausketjun pitää toimia molempiin suuntiin: tositteesta pääkirjaan ja tilinpäätökseen sekä takaisin. Päiväkirja ja pääkirja säilytetään kymmenen vuotta tilikauden päättymisestä.

Miten kahdenkertainen kirjanpito tehdään?

Kahdenkertainen kirjanpito tehdään viidessä vaiheessa: kerää tosite, päätä tilit, kirjaa debet ja kredit samalla summalla, täsmäytä pankkitili kuukauden lopussa ja tee tilikauden lopussa tilinpäätös. Järjestys on sama, teetkö kirjanpidon itse ohjelmalla tai tilitoimisto tekee sen puolestasi.

Tilikartta: mille tileille viennit menevät?

Tilikartta on luettelo yrityksen kirjanpitotileistä. Kirjanpitolaki vaatii, että jokaisella tilillä on sama sisältö koko tilikauden ja että tileistä on luettelo, joka selittää niiden sisällön. Suomessa useimmat ohjelmat käyttävät samaa perusjakoa, jossa tilin ensimmäinen numero kertoo ryhmän. Tyypillinen runko on tämä, mutta tarkat numerot riippuvat ohjelmasta:

• Tilit 1000 ja 1999 välillä ovat vastaavaa, esimerkiksi kalusto, myyntisaamiset, ALV-saaminen ja pankkitili.
• Tilit 2000 ja 2999 välillä ovat vastattavaa, esimerkiksi oma pääoma, yksityisotot, lainat, ostovelat ja ALV-velka.
• Tilit 3000 ja 3999 välillä ovat liikevaihtoa, esimerkiksi myynti eri verokannoilla ja EU-myynti.
• Tilit 4000 ja 4999 välillä ovat materiaaleja ja palveluja, esimerkiksi tavaraostot ja alihankinta.
• Tilit 5000 ja 6999 välillä ovat henkilöstökuluja ja poistoja, esimerkiksi palkat, sivukulut ja poistot.
• Tilit 7000 ja 8999 välillä ovat liiketoiminnan muita kuluja, esimerkiksi vuokra, puhelin, matkat ja markkinointi.
• Tilit 9000 ja 9999 välillä ovat rahoitusta ja veroja, esimerkiksi korot, pankkikulut ja tuloverot.

Pienelle yritykselle riittää yleensä 40 tai 60 käytössä olevaa tiliä. Älä perusta tiliä jokaiselle kulutyypille erikseen, koska liian tarkka jako tekee raporteista vaikealukuisia. Tilikartan rakennetta käsitellään tarkemmin artikkelissa tilikartta.

Mikä ero on yhdenkertaisella ja kahdenkertaisella kirjanpidolla?

Yhdenkertainen kirjanpito on käytännössä kassakirja, jossa tiliotteen rivit luokitellaan tuloiksi ja menoiksi. Se riittää pienelle toiminimelle, mutta myyntisaamiset, ostovelat ja varasto pitää silti pystyä selvittämään erikseen. Aiheesta kerrotaan tarkemmin artikkelissa yhdenkertainen kirjanpito.

Onko kahdenkertainen kirjanpito suoriteperusteinen vai maksuperusteinen?

Kirjanpitolain pääsääntö on suoriteperuste. Tulo kirjataan, kun työ tai tavara on luovutettu, ja meno, kun ostettu tavara tai palvelu on vastaanotettu, vaikka rahaa ei olisi vielä liikkunut. Laki sallii tilikauden aikana myös lasku- tai maksuperusteisen kirjaamisen, mutta tilinpäätöksessä myyntisaamiset ja ostovelat otetaan mukaan, joten tulos on silloin suoriteperusteinen. Erot ja esimerkit on koottu artikkeliin maksuperusteinen vai suoriteperusteinen kirjanpito.

Milloin pitää tehdä kahdenkertainen kirjanpito?

Kirjanpitolain 1 luvun 2 §:n pääsääntö on, että kirjanpitovelvollinen pitää kahdenkertaista kirjanpitoa. Osakeyhtiö, avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, osuuskunta, yhdistys ja säätiö pitävät sitä aina. Toiminimi eli ammatin- tai liikkeenharjoittaja saa pitää yhdenkertaista kirjanpitoa, kunnes kaksi seuraavista rajoista ylittyy sekä päättyneellä että sitä edeltäneellä tilikaudella (kirjanpitolain 1 luvun 1 a §): taseen loppusumma yli 100 000 euroa, liikevaihto yli 200 000 euroa tai keskimäärin yli kolme työntekijää. Toiminimen on pidettävä kahdenkertaista kirjanpitoa myös, jos se haluaa tilikauden, joka ei ole kalenterivuosi.

Yhtiöt laativat kahdenkertaisesta kirjanpidosta tilikauden päätteeksi tilinpäätöksen eli tuloslaskelman, taseen ja liitetiedot neljän kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Toiminimen tilinpäätös on kirjanpitolain 1 luvun 1 a §:n mukaan pakollinen vasta, kun kaksi mikroyrityksen rajaa ylittyy kahtena vuonna peräkkäin, tai jos toiminimellä on kalenterivuodesta poikkeava tilikausi. Mikroyritykselle, jolla enintään yksi rajoista ylittyy (tase 450 000 euroa, liikevaihto 900 000 euroa, keskimäärin 10 työntekijää), riittää kevennetty tilinpäätös pien- ja mikroyrityssäännöstön mukaan. Useimmat pienyrittäjät kuuluvat tähän joukkoon. Pienyritys on yritys, jolla enintään yksi rajoista ylittyy: tase 7,5 miljoonaa euroa, liikevaihto 15 miljoonaa euroa ja keskimäärin 50 työntekijää. Taseen erät todennetaan tase-erittelyillä, jotka säilytetään tilinpäätöksen tapaan 10 vuotta.

Milloin yritys on pienyritys?

Yritys on kirjanpitolain 1 luvun 4 a §:n mukaan pienyritys, jos sekä päättyneellä että sitä edeltäneellä tilikaudella enintään yksi kolmesta rajasta ylittyy: taseen loppusumma 7,5 miljoonaa euroa, liikevaihto 15 miljoonaa euroa ja keskimäärin 50 työntekijää. Mikroyrityksen rajat ovat 450 000 euroa, 900 000 euroa ja 10 työntekijää. Rajat koskevat 1.1.2025 tai myöhemmin alkavia tilikausia.

• Toiminimi, jolle yhdenkertainen kirjanpito on sallittu: tase 100 000 €, liikevaihto 200 000 €, henkilöstö 3. Enintään yksi raja saa ylittyä kahtena vuonna peräkkäin.
• Mikroyritys: tase 450 000 €, liikevaihto 900 000 €, henkilöstö 10. Suppein tilinpäätös PMA:n mukaan, kun enintään yksi raja ylittyy.
• Pienyritys: tase 7,5 milj. €, liikevaihto 15 milj. €, henkilöstö 50. Kevennetty tilinpäätös PMA:n mukaan, kun enintään yksi raja ylittyy.
• Suuryritys: tase 25 milj. €, liikevaihto 50 milj. €, henkilöstö 250. Vähintään kaksi rajaa ylittyy, ja vaatimukset ovat laajat.

Lähde: kirjanpitolaki 1336/1997, 1 luvun 1 a § ja 4 a–4 c § (Finlex, ajantasainen versio). PMA tarkoittaa valtioneuvoston asetusta pien- ja mikroyrityksen tilinpäätöksessä esitettävistä tiedoista 1753/2015.

Kokoluokka ei vaikuta siihen, pidetäänkö kirjanpito kahdenkertaisena. Osakeyhtiö pitää sitä aina, oli se kuinka pieni tahansa (katso osakeyhtiön kirjanpito). Kokoluokka vaikuttaa siihen, kuinka paljon tilinpäätöksessä pitää kertoa. Lähes kaikki pienyrittäjien osakeyhtiöt ovat mikroyrityksiä. Mitä tilinpäätökseen tarkalleen kuuluu, on artikkelissa tilinpäätös.

Ammatinharjoittajan kirjanpito: riittääkö yhdenkertainen?

Useimmille riittää. Kirjanpitolain 1 luvun 1 a §:n mukaan ammatin- ja liikkeenharjoittaja ei ole velvollinen pitämään kahdenkertaista kirjanpitoa, jos enintään yksi rajoista (tase 100 000 €, liikevaihto 200 000 €, keskimäärin 3 työntekijää) ylittyy päättyneellä ja sitä edeltäneellä tilikaudella. Ammatinharjoittajalle yhdenkertainen kirjanpito antaa verotuksessa myös edun, jota liikkeenharjoittajalla ei ole: maksuperusteisen jaksottamisen.

Ammatinharjoittaja on toiminimiyrittäjä, joka myy omaa ammattitaitoaan, esimerkiksi konsultti, lääkäri, fysioterapeutti tai graafikko. Liikkeenharjoittaja myy tavaraa tai pyörittää liikettä. Laki ei määrittele käsitteitä tarkasti. Verohallinnon ohjeen mukaan liike- ja ammattitoiminnan käsitettä ei ole määritelty lainsäädännössä, ja raja arvioidaan tapauskohtaisesti.

• Tulon ja menon jaksotus verotuksessa: yhdenkertaista kirjanpitoa pitävällä ammatinharjoittajalla maksuperuste, eli tulo kuuluu sille vuodelle, jona maksu saatiin. Liikkeenharjoittajalla suoriteperuste, eli maksuperusteinen tulos oikaistaan. Kahdenkertaisessa kirjanpidossa suoriteperuste.
• Käyttö- ja vaihto-omaisuuden hankinnat jaksotetaan kaikilla poistoina ja varaston muutoksena. Ammatinharjoittajalla vähäiset hankinnat ovat poikkeus.
• Veroilmoituksen selvitystä nostetuista ja sijoitetuista rahoista ei tarvita ammatinharjoittajalta yhdenkertaisessa kirjanpidossa. Liikkeenharjoittajalta ja kahdenkertaisessa kirjanpidossa se tarvitaan.
• Oman pääoman erittelyä ja korkokulujen laskelmaa ei tarvita ammatinharjoittajalta yhdenkertaisessa kirjanpidossa. Muilta ne tarvitaan.
• Tilikausi on yhdenkertaisessa kirjanpidossa aina kalenterivuosi. Kahdenkertaisessa se voi poiketa kalenterivuodesta.

Lähteet: laki elinkeinotulon verottamisesta 27 a §, Verohallinnon päätös veroilmoituksessa annettavista tiedoista 22.12.2025 (voimassa 1.1.2026 alkaen) 5 §:n kohdat 8, 11 ja 13 sekä kirjanpitolaki 1 luvun 1 a § ja 4 §.

Ammatinharjoittajankin pitää silti pystyä selvittämään myyntisaamiset ja ostovelat milloin tahansa, ja jokaisesta kirjauksesta on oltava tosite. Yhdenkertaisen kirjanpidon tekeminen käytännössä on kuvattu artikkelissa yhdenkertainen kirjanpito ja maksu- ja suoriteperusteen erot artikkelissa maksuperusteinen vai suoriteperusteinen.

Voiko kirjanpitoa tehdä itse?

Voi. Laki ei vaadi tilitoimistoa eikä kirjanpitäjän tutkintoa, vaan sen, että kirjanpito tehdään hyvän kirjanpitotavan mukaan ja ajallaan. Toiminimen yhdenkertainen kirjanpito onnistuu monelta itse taulukkolaskennalla. Kahdenkertaiseen kirjanpitoon tarvitset käytännössä kirjanpito-ohjelman, koska päiväkirja, pääkirja, tase ja tuloslaskelma pitää saada samoista vienneistä.

Itse tehdessä riskit ovat ALV-ilmoituksissa, jaksotuksissa ja tilinpäätöksessä, joissa virhe näkyy verotuksessa. Moni tekee juoksevan kirjanpidon itse ja teettää tilinpäätöksen kirjanpitäjällä. Vaatimukset, työaika ja rehellinen hintavertailu ovat artikkelissa kirjanpito itse vai tilitoimisto.

Paljonko osakeyhtiön kirjanpito maksaa?

Pienen osakeyhtiön kirjanpito maksaa tilitoimistossa tyypillisesti noin 89 euroa kuukaudessa ja tilinpäätöksen ja veroilmoituksen kanssa noin 1 300 euroa vuodessa (alv 0 %). Luvut ovat Taukon hintatutkimuksesta, jossa kävimme 11.10.2026 läpi 18 tilitoimiston julkiset hinnastot. Taukossa osakeyhtiön kirjanpito alkaa 89 eurosta kuukaudessa.

Hintaa nostavat tositemäärä, palkanlaskenta, ulkomaankauppa ja se, laskutetaanko tilinpäätös erikseen. Taukossa tilinpäätös ja veroilmoitus eivät sisälly kuukausihintaan, ja markkinoilla ne maksavat tavallisesti 200–400 euroa vuodessa. Palkanlaskenta maksaa Taukossa 19 euroa palkansaajaa kohden kuukaudessa. Tarkemmat hinnat ja esimerkit ovat sivulla kirjanpidon hinta, ja oman hintasi näet hintalaskurista.

Miksi toiminimen kannattaa usein pitää kahdenkertaista kirjanpitoa?

Laki sallii yhdenkertaisen kirjanpidon suurimmalle osalle toiminimistä. Suosittelemme silti kahdenkertaista useimmille, jotka käyttävät kirjanpito-ohjelmaa tai tilitoimistoa. Syyt ovat käytännöllisiä.

• Tulos on oikein joka kuukausi. Myyntisaamiset, ostovelat ja jaksotukset ovat mukana, joten näet todellisen tuloksen etkä vain pankkitilin liikettä.
• Verotuksen oikaisut ovat valmiina. Liikkeenharjoittajan ei tarvitse korjata maksuperusteista tulosta suoriteperusteiseksi vuodenvaihteessa.
• Virheet löytyvät. Kun debet ja kredit eivät täsmää tai pankkitilin saldo poikkeaa tiliotteesta, vika näkyy heti eikä vasta verotarkastuksessa.
• Siirtyminen osakeyhtiöön on helpompaa, koska avaava tase on valmiina, kun toiminimi muutetaan osakeyhtiöksi.
• Pankki ja rahoittajat ymmärtävät sen. Lainaa hakiessa tase ja tuloslaskelma ovat tavallinen vaatimus.

Mitkä ovat yleisimmät virheet kahdenkertaisessa kirjanpidossa?

Itse tehdyssä kirjanpidossa virheet ovat yleensä samoja. Ne eivät johdu huolimattomuudesta vaan siitä, että ohjelma hyväksyy viennin, vaikka tili olisi väärä. Debet ja kredit täsmäävät, mutta summa on väärässä paikassa.

• Pankkitilin saldo ei täsmää tiliotteeseen, koska jokin maksu on kirjattu kahdesti tai jäänyt kirjaamatta. Täsmäytä saldo joka kuukauden lopussa.
• Myyntisaaminen jää auki, vaikka asiakas maksoi. Maksu on kirjattu suoraan myyntiin, jolloin myynti tulee kahteen kertaan ja ALV maksetaan kahdesti.
• Yksityisotto on kirjattu kuluksi. Tulos pienenee ja verot jäävät liian pieniksi, kunnes virhe löytyy.
• ALV-velka ei nollaudu, koska verotilille maksettu ALV on kirjattu kuluksi eikä velan vähennykseksi.
• Iso laitehankinta on kirjattu kerralla kuluksi. Yli 1 200 euron kone tai laite, jonka käyttöikä on yli kolme vuotta, on käyttöomaisuutta, ja se poistetaan useamman vuoden aikana. Lue pienhankinnan rajat.

Miten kahdenkertaisen kirjanpidon saa hoidettua ilman omaa opettelua?

Harva yrittäjä haluaa opetella vientisääntöjä, eikä sen tarvitse. Nykyaikaisessa ohjelmassa pankkitapahtuma yhdistyy laskuun ja kuitti tunnistetaan kuvasta, jolloin viennin molemmat puolet syntyvät automaattisesti. Kirjanpitäjän työ on tarkistaa, että ne menivät oikein, ja kertoa, mitä luvut tarkoittavat.

Moni tilitoimisto jättää yrittäjän tässä kohdassa yksin. Kirjanpito tehdään, mutta raportit tulevat kuukausien viiveellä, eikä kukaan kerro, mitä tase kertoo tai miksi tulos poikkeaa pankkitilin saldosta. Taukossa voit kysyä kirjanpitäjältä, mitä luvut tarkoittavat, ja neuvonta sisältyy kuukausihintaan. Raporttien lukemisessa auttavat myös artikkelit taseen lukeminen ja tuloslaskelman lukeminen. Hinnan näet laskurista.

Kirjoittaja

Matti Keränen

Kirjanpitäjä, Tauko kirjanpito

Tekee pienyritysten kirjanpitoa Taukossa ja kirjoittaa asioista, joita yrittäjät kysyvät meiltä useimmin. Pyrkii vastaamaan niin, ettei lukijan tarvitse tuntea yhtään kirjanpitotermiä.