Käyttöomaisuus
Englanniksi: fixed assets, non-current assets
Käyttöomaisuus tarkoittaa hyödykkeitä, jotka on hankittu yrityksen pysyvään käyttöön useaksi vuodeksi, kuten koneita, autoja, kalustoa, rakennuksia ja ohjelmistolisenssejä. Niiden hankintameno kirjataan kuluksi poistoina.
Käyttöomaisuus on taseen vastaavaa-puolen ensimmäinen ryhmä. Se jaetaan aineettomiin hyödykkeisiin, kuten lisensseihin ja liikearvoon, aineellisiin hyödykkeisiin, kuten koneisiin ja rakennuksiin, sekä sijoituksiin, kuten toisen yhtiön osakkeisiin. Rajanveto ratkaistaan sen mukaan, onko hyödyke tarkoitettu pysyvään käyttöön vai myyntiin.
Sama esine voi olla eri yrityksissä eri asia. Autokaupan myyntiauto on vaihto-omaisuutta, rakennusyrityksen pakettiauto on käyttöomaisuutta. Tämä ratkaisee, kirjataanko hankinta kuluksi myynnin yhteydessä vai poistoina useana vuonna.
Yleinen virhe on kirjata kaikki hankinnat suoraan kuluksi. Jos kone on käytössä yli kolme vuotta ja maksaa yli 1 200 euroa, se on käyttöomaisuutta ja siitä tehdään poistot. Toinen virhe on unohtaa pienhankintojen vuosiraja: yhteensä 3 600 euroa vuodessa saa vähentää kerralla, loput poistetaan.
Käyttöomaisuudesta pidetään kirjanpidossa luetteloa eli käyttöomaisuuskirjanpitoa, jossa näkyvät hankintapäivä, hankintameno, tehdyt poistot ja jäljellä oleva arvo. Kun myyt tai romutat jotain, luettelo päivitetään. Pienessä yrityksessä luettelo on muutaman rivin taulukko, mutta ilman sitä poistoja on vaikea tehdä oikein. Englanniksi käyttöomaisuus on fixed assets.
Käyttöomaisuus sitoo rahaa. 40 000 euron kalusto on taseessa varaa, mutta tilillä sitä ei ole. Kun mietit isoa hankintaa, vertaa ostamista, leasingia ja rahoitusta: poisto tulee joka tapauksessa vuosien mittaan, mutta kassan tilanne on eri.
Esimerkki
Laskennallinen esimerkki: sähköurakoitsija ostaa pakettiauton 28 000 € ja mittalaitteen 2 400 € (verottomat hinnat). Molemmat kirjataan käyttöomaisuudeksi, koska ne ovat käytössä useita vuosia ja ylittävät pienhankinnan rajan. Ensimmäisen vuoden poisto 25 % on 7 600 €.