Liikekirjanpito: mitä se tarkoittaa, miten se eroaa kustannuslaskennasta ja talousarviokirjanpidosta ja miltä kirjaukset näyttävät

Liikekirjanpito tarkoittaa yrityksen kirjanpitoa, jossa liiketapahtumat kirjataan kahdenkertaisesti ja suoriteperusteisesti tileille ja jonka perusteella laaditaan tilinpäätös eli tuloslaskelma, tase ja liitetiedot. Suomessa liikekirjanpitoa ohjaavat kirjanpitolaki, kirjanpitoasetus ja pien- ja mikroyrityksen asetus. Käytännössä kun yrittäjä puhuu kirjanpidosta, hän puhuu liikekirjanpidosta.

Mitä liikekirjanpito tarkoittaa?

Liikekirjanpito on yrityksen ulkoisen laskentatoimen järjestelmä, joka tallentaa kaikki rahan ja hyödykkeiden liikkeet tositteiden perusteella ja tuottaa niistä tuloksen ja taseen. Nimi tulee siitä, että kirjanpito seuraa liiketoimintaa: myyntejä, ostoja, palkkoja, lainoja ja investointeja. Liikekirjanpidon tehtävä on selvittää tilikauden tulos ja yrityksen taloudellinen asema.

Liikekirjanpito vai kustannuslaskenta: mikä ero?

Liikekirjanpito kertoo, mikä koko yrityksen tulos oli, kustannuslaskenta taas sen, mitä yksittäinen tuote, palvelu tai asiakas maksaa ja kannattaako se. Liikekirjanpito on lakisääteistä ja tehdään kaikille samalla tavalla. Kustannuslaskenta on vapaaehtoista, ja jokainen yritys tekee sen omiin tarpeisiinsa. Yrittäjän näkökulmasta kirjanpidon perusteet on koottu oppaaseen kirjanpito.

Kustannuslaskenta käyttää liikekirjanpidon lukuja raaka-aineena. Esimerkiksi palvelun tuntihinta lasketaan kirjanpidon kuluista ja laskutettavista tunneista, kuten artikkelissa palvelun hinnoittelu.

Liikekirjanpidon periaatteet

Liikekirjanpito perustuu neljään periaatteeseen: kahdenkertaisuuteen, suoriteperusteeseen, tositeperiaatteeseen ja toiminnan jatkuvuuteen. Niiden ansiosta kahden eri yrityksen tilinpäätökset ovat vertailukelpoisia.

• Kahdenkertaisuus: jokainen tapahtuma kirjataan kahdelle tilille, debetiin ja kreditiin, ja summat ovat yhtä suuret. Siksi kirjanpidosta syntyy sekä tulos että tase.
• Suoriteperuste: myynti kirjataan, kun tavara on luovutettu tai palvelu tehty, ja kulu, kun hyödyke on vastaanotettu, riippumatta maksupäivästä. Kuukausikirjanpidossa saa käyttää maksuperustetta, kunhan tilinpäätös tehdään suoriteperusteella.
• Tositeperiaate: jokaisen kirjauksen takana on tosite, kuten lasku, kuitti tai tiliote.
• Jatkuvuus ja johdonmukaisuus: oletetaan, että toiminta jatkuu, ja samoja menetelmiä käytetään vuodesta toiseen.

Suoriteperusteen ja maksuperusteen ero on selitetty esimerkein artikkelissa maksuperusteinen vai suoriteperusteinen.

Esimerkki: kolme liiketapahtumaa liikekirjanpidossa

Alla kolme tavallista tapahtumaa ALV-velvollisen yrityksen kirjanpidossa. Jokaisessa debet- ja kredit-summat ovat yhtä suuret.

Kuukauden päätteeksi myyntitilien saldo on 1 500 euroa ja kulutilien 200 euroa, joten tulos on 1 300 euroa. Taseessa näkyvät pankkitilin muutos 1 004 euroa, myyntisaamiset 627,50 euroa ja ALV-velka 331,50 euroa (255 + 127,50 − 51). Debetin ja kreditin käytännöt ovat artikkelissa debet ja kredit kirjanpidossa.

Liikekirjanpito julkishallinnossa: valtio ja kunnat

Julkishallinnossa liikekirjanpito erotetaan talousarviokirjanpidosta. Valtion kirjanpito on kaksiosainen: yhdenkertainen talousarviokirjanpito seuraa, miten eduskunnan hyväksymä budjetti toteutuu, ja kahdenkertainen liikekirjanpito tuottaa virastojen tuotto- ja kululaskelman sekä taseen. Valtionhallinto otti liikekirjanpidon käyttöön 1.1.1998, ja kuntien kirjanpito uudistui liikekirjanpitoon perustuvaksi vuoden 1997 alusta.

Valtion liikekirjanpito on sovellettua: sitä ohjaavat talousarviolaki ja -asetus sekä Valtiokonttorin määräykset, ja siinä käytetään suoriteperusteen rinnalla myös maksu- ja sitoumusperustetta. Jos opiskelet liikekirjanpitoa julkishallinnon näkökulmasta, lähde on Valtiokonttorin valtion kirjanpidon käsikirja.

Milloin pitää tehdä kahdenkertainen kirjanpito?

Osakeyhtiö, osuuskunta, avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö pitävät aina kahdenkertaista kirjanpitoa. Toiminimi saa pitää yhdenkertaista kirjanpitoa, jos kahtena peräkkäisenä tilikautena ylittyy enintään yksi raja: tase 100 000 euroa, liikevaihto 200 000 euroa tai keskimäärin kolme työntekijää. Kahdenkertainen kirjanpito on aina sallittu myös pienelle toiminimelle.

Yhdenkertaisessa kirjanpidossa kirjataan vain tulot ja menot, joten siitä ei synny tasetta. Kumpikin tapa on esitelty artikkeleissa yhdenkertainen kirjanpito ja kahdenkertainen kirjanpito. Kirjausten kulku tositteesta ALV-ilmoitukseen on kuvattu artikkelissa näin kirjanpidossa kirjataan.

Milloin yritys on pienyritys liikekirjanpidossa?

Yritys on pienyritys, kun päättyneellä ja sitä edeltäneellä tilikaudella on ylittynyt enintään yksi kolmesta rajasta: taseen loppusumma 7,5 miljoonaa euroa, liikevaihto 15 miljoonaa euroa tai keskimäärin 50 työntekijää. Mikroyrityksen rajat ovat 450 000 euroa, 900 000 euroa ja 10 työntekijää. Koko ratkaisee, kuinka laajat liitetiedot tilinpäätökseen kirjoitetaan.

Voiko liikekirjanpidon tehdä itse?

Voi. Kirjanpitolaki ei vaadi, että kirjanpitäjällä on tutkinto tai että kirjanpito ulkoistetaan. Itse tekevä tarvitsee kirjanpito-ohjelman, tililuettelon ja ymmärryksen debetistä, kreditistä, ALV:stä ja jaksotuksesta. Ilmaisia kahdenkertaisen kirjanpidon ohjelmia on olemassa, esimerkiksi Tilitin, mutta niissä et saa apua ALV-ilmoituksiin eikä tilinpäätökseen.

Itse tekemisen hyödyt, riskit ja ajankäyttö on käyty läpi artikkelissa kirjanpito itse, ja ilmaiset ohjelmat artikkelissa ilmainen kirjanpito-ohjelma. Liikekirjanpidon perusteita opetetaan myös ammattikorkeakoulujen opintojaksoilla, ja tiivis johdanto on artikkelissa kirjanpidon perusteet.

Kirjoittaja

Matti Keränen

Kirjanpitäjä, Tauko kirjanpito

Tekee pienyritysten kirjanpitoa Taukossa ja kirjoittaa asioista, joita yrittäjät kysyvät meiltä useimmin. Pyrkii vastaamaan niin, ettei lukijan tarvitse tuntea yhtään kirjanpitotermiä.