Tosite

Pienyrittäjän tositteet ovat enimmäkseen ostokuitteja, ostolaskuja, omia myyntilaskuja ja tiliotteita. Hyvästä tositteesta näkyy päivämäärä, summa, myyjä, mitä ostettiin ja arvonlisäveron osuus. Jos ostit työkalun rautakaupasta, kuitti on tosite. Jos maksoit sen yrityksen kortilla, tiliote todistaa maksun, mutta ei sitä, mitä ostit.

Yleisin virhe on luottaa pelkkään tiliotteeseen. Pankkirivi "K-Rauta 184,50" ei kerro, oliko ostos yritykselle vai kotiin, eikä siitä voi erottaa arvonlisäveroa. Ilman kuittia kulu voi jäädä verotuksessa vähentämättä ja ALV palauttamatta. Toinen virhe on lämpökuitti laatikossa: se haalistuu lukukelvottomaksi parissa vuodessa.

Sähköinen tosite on täysin laillinen. Kuitin valokuva kelpaa, kun se on luettava ja säilytetään kuusi vuotta sen vuoden lopusta, jona tilikausi päättyi. Paperikuittia ei tarvitse säilyttää, kun kuva on tallessa. Jos kuitti katoaa, voit laatia omatositteen: kirjoitat siihen mitä ostit, milloin, keneltä ja miksi, ja liität mukaan tiliotteen.

Tositteet numeroidaan juoksevasti, ja jokaisesta kirjauksesta pitää päästä takaisin tositteeseen. Jos teet kirjanpidon itse, numeroi kuitit samassa järjestyksessä kuin kirjaat ne, esimerkiksi kuukausittain omana sarjanaan. Ulkomaisista verkko-ostoista, kuten ohjelmistotilauksista, tosite on yleensä sähköpostiin tuleva kuitti tai lasku. Tallenna se heti, koska palvelun tililtä vanhoja laskuja ei aina saa jälkikäteen.

Taukossa kuitit kuvataan puhelimella heti ostotilanteessa, ja sovellus tunnistaa summan ja verokannan. Kirjanpitäjä yhdistää kuitin pankkitapahtumaan, joten kuukauden lopussa ei tarvitse etsiä mitään.