Luottotappio

Kun lähetät laskun, kirjanpitoon syntyy myyntisaaminen ja suoriteperusteisesti myös myynti. Jos asiakas ei maksa, saaminen ei katoa itsestään. Se pitää kirjata luottotappioksi, kun on todennäköistä, ettei rahaa tule. Tyypillisiä tilanteita ovat asiakkaan konkurssi, perinnän päättyminen varattomuuteen tai yrityksen lakkaaminen.

Luottotappio kirjataan kuluksi, ja myyntisaaminen poistetaan taseesta. Arvonlisäverollisessa myynnissä veron osuus oikaistaan: myyjä on jo tilittänyt ALV:n laskun perusteella, ja lopullisesta luottotappiosta sen saa vähentää. Oikaisu tehdään ALV-ilmoituksessa sille kaudelle, jolla tappio todetaan. Jos asiakas myöhemmin maksaa, maksu kirjataan tuotoksi ja vero tilitetään uudelleen.

Luottotappiota ei pidä kirjata liian aikaisin. Pelkkä myöhästyminen ei riitä, vaan saamisen menettämisen pitää olla todennäköistä ja dokumentoitua. Tositteeksi kelpaa esimerkiksi perintätoimiston varattomuusilmoitus tai tieto konkurssista. Verotuksessa sama periaate pätee: tappio vähennetään, kun se on todennäköinen ja perusteltu.

Paras keino luottotappioita vastaan on ennaltaehkäisy: luottotietojen tarkistus uudelta asiakkaalta, ennakkolasku isoissa töissä ja nopea maksumuistutus. Maksuperusteista kirjanpitoa käyttävällä pienellä toiminimellä luottotappio näkyy yksinkertaisemmin: myyntiä ei koskaan kirjattu, koska rahaa ei tullut. Suoriteperusteisessa kirjanpidossa luottotappioiden seuranta kannattaa tehdä viimeistään tilinpäätöksessä käymällä avoimet myyntisaamiset läpi. Vanhat, erääntyneet laskut ovat yleisin syy siihen, että taseen saamiset ovat liian suuret.