Konkurssi
Englanniksi: bankruptcy
Konkurssi on maksukyvyttömän velallisen kaikkia velkoja koskeva menettely, jossa velallisen omaisuus myydään ja tuotto jaetaan velkojille. Konkurssiin asettamisesta päättää käräjäoikeus.
Konkurssin edellytys on maksukyvyttömyys: velallinen ei pysty maksamaan velkojaan niiden erääntyessä, eikä tilanne ole tilapäinen. Konkurssia voi hakea velallinen itse tai velkoja, ja hakemus tehdään käräjäoikeuteen. Kun yritys asetetaan konkurssiin, sen omaisuus siirtyy konkurssipesälle, jota hoitaa pesänhoitaja. Pesänhoitaja myy omaisuuden ja jakaa tuoton velkojille etuoikeusjärjestyksessä.
Yritysmuoto ratkaisee, kuka vastaa veloista. Osakeyhtiössä osakkaat eivät vastaa yhtiön veloista henkilökohtaisesti, joten konkurssi koskee vain yhtiötä. Poikkeus on henkilökohtainen takaus: jos omistaja on taannut yhtiön pankkilainan, pankki perii jäljelle jäävän osan häneltä. Toiminimellä yritys ja yrittäjä ovat sama henkilö, joten konkurssi on yrittäjän henkilökohtainen konkurssi, ja maksamatta jäänyt velka jää hänen velakseen.
Käräjäoikeuden maksu on 370 euroa, jos hakemus ei johda konkurssiin, ja 790 euroa konkurssipesältä, jos yritys asetetaan konkurssiin. Jos pesässä ei ole varoja edes menettelyn kuluihin, konkurssi voidaan lopettaa varojen puutteeseen.
Konkurssissa tarkistetaan aina kirjanpito. Laiminlyöty kirjanpito tai velkojien vahingoittaminen voi johtaa liiketoimintakieltoon, joka kestää 3-7 vuotta, ja pahimmillaan rikosasiaan. Jos maksuvaikeudet näkyvät ajoissa, yrityssaneeraus voi pelastaa elinkelpoisen yrityksen. Moni yrittäjä odottaa liian pitkään ja maksaa velkoja omista säästöistään. Kun yhtiö on jo maksukyvytön, yksittäisten velkojen suosiminen voi olla takaisinsaannin peruste, joten tilanne kannattaa käydä läpi kirjanpitäjän ja juristin kanssa ennen isoja maksuja.
Esimerkki
Laskennallinen esimerkki: osakeyhtiöllä on velkaa 60 000 euroa, josta 20 000 euroa on pankkilainaa omistajan henkilötakauksella. Pesästä kertyy pankille 5 000 euroa. Omistaja maksaa takauksen perusteella 15 000 euroa itse. Muista veloista omistaja ei vastaa: se osa, jota pesä ei pysty maksamaan, jää velkojien tappioksi.