Pääomalaina

Tavallinen laina on yhtiölle velkaa, ja se heikentää omaa pääomaa koskevia tunnuslukuja. Pääomalaina on erityinen lainamuoto, jonka ehdot on kirjoitettu osakeyhtiölakiin. Sen pääoma ja korko maksetaan yhtiön selvitystilassa ja konkurssissa vasta kaikkia muita velkoja huonommalla etuoikeudella. Lisäksi pääomaa saa palauttaa ja korkoa maksaa vain siltä osin kuin vapaa oma pääoma ja kaikki pääomalainat yhteensä ylittävät viimeisimmän tilinpäätöksen taseen mukaisen tappion. Yhtiö ei saa antaa lainalle vakuutta.

Pääomalainan tärkein käyttö on oman pääoman vahvistaminen. Kun osakeyhtiölain 20 luvun 23 §:n mukaan arvioidaan, onko oma pääoma negatiivinen, pääomalaina luetaan omaksi pääomaksi. Jos oma pääoma on negatiivinen, hallituksen on tehtävä kaupparekisteriin ilmoitus osakepääoman menettämisestä. Omistajan antama pääomalaina voi korjata tilanteen ilman, että osakkeita lasketaan liikkeelle. Pääomalaina näytetään taseessa omana eränään, ja sen ehdot kerrotaan liitetiedoissa.

Sopimus pääomalainasta on tehtävä kirjallisesti. Jos ehdoissa luvataan vakuus tai takaisinmaksu, joka rikkoo lain rajoja, ehto on pätemätön. Pääomalainaa voi myöhemmin käyttää velkojan suostumuksella osakepääoman korotukseen, muuttaa sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon tai käyttää tappion kattamiseen.

Yleinen virhe on kutsua tavallista osakaslainaa pääomalainaksi ilman sopimusta, jossa lain ehdot on mainittu. Silloin laina on tavallista vierasta pääomaa, eikä se paranna omaa pääomaa rekisteri-ilmoitusta arvioitaessa. Pääomalainan korko on yhtiölle rahoituskulu ja lainanantajalle korkotuloa. Jos korkoa ei voida maksaa, koska taseessa ei ole siihen varaa, maksamatta jäänyt korko jää odottamaan, kunnes maksuehdot täyttyvät. Sen käsittely kirjanpidossa kannattaa sopia kirjanpitäjän kanssa.