Kirjanpito

Arjessa kirjanpito tarkoittaa sitä, että jokainen myynti, osto ja pankkitapahtuma päätyy oikealle tilille oikealla päivämäärällä, ja jokaisen takana on tosite. Kuukauden lopussa näet, paljonko myit, paljonko kului ja paljonko rahaa jäi. Vuoden lopussa samasta aineistosta tehdään tilinpäätös ja veroilmoitus.

Yleisin väärinkäsitys on, että kirjanpito on verottajaa varten tehtävä pakkopulla. Se on myös ainoa luotettava tapa tietää, kannattaako yritys. Moni pienyrittäjä katsoo vain pankkitilin saldoa, ja saldo valehtelee: tilillä voi olla 8 000 euroa, josta 2 000 on tilitettävää arvonlisäveroa ja 1 500 ensi kuun ennakkoveroa.

Kirjanpidon muoto riippuu yritysmuodosta. Toiminimi saa useimmiten pitää yhdenkertaista kirjanpitoa, jota haetaan usein myös nimellä yksinkertainen kirjanpito. Osakeyhtiö pitää aina kahdenkertaista kirjanpitoa, jossa jokainen tapahtuma kirjataan kahdelle tilille.

Käytännössä kirjanpito on viikoittainen tapa, ei vuosittainen urakka. Kun kuitit kuvataan heti ostohetkellä ja myyntilaskut lähtevät samasta järjestelmästä, kuukauden kirjanpito on valmis muutamassa päivässä kuun vaihteesta. Jos taas kaikki kerätään kenkälaatikkoon ja avataan helmikuussa, puolet kuiteista on haalistunut ja muisti pettää. Silloin työtä on moninkertaisesti ja virheitä enemmän, maksoi työn kuka tahansa.

Rahassa kirjanpito näkyy kahdella tavalla. Hyvin tehty kirjanpito löytää vähennykset, joita et itse muistaisi, kuten kotona tehdyn työn, puhelimen ja pienhankinnat. Huonosti tehty tulee kalliiksi vasta myöhemmin: verotarkastuksessa puuttuva tosite tarkoittaa, että kulu jää vähentämättä ja päälle voi tulla veronkorotus.