Luontoisetu
Englanniksi: fringe benefit, benefit in kind
Luontoisetu on palkan osa, jonka työntekijä saa muuna kuin rahana, esimerkiksi puhelimena, autona tai lounaana. Se on verotettavaa tuloa, ja sen arvo määräytyy Verohallinnon vuosittain vahvistamien verotusarvojen mukaan.
Luontoisetu lisätään palkkaan ennakonpidätystä laskettaessa, mutta sitä ei makseta rahana. Työntekijä maksaa edusta veron, ja työnantaja maksaa siitä sivukulut samaan tapaan kuin rahapalkasta. Etu ilmoitetaan tulorekisteriin palkan yhteydessä. Luontoisetu on työntekijälle usein edullisempi kuin sama summa rahapalkkana, koska verotusarvo voi olla pienempi kuin edun todellinen hinta.
Vuonna 2026 puhelinetu on 20 euroa kuussa ja ravintoetu 8,80 euroa ateriaa kohden. Autoedun arvo lasketaan auton uushankintahinnasta ja käyttöönottovuodesta, ja se on eri suuruinen sen mukaan, onko etu vapaa vai käyttöetu. Verohallinto julkaisee arvot vuosittain luontoisetupäätöksessä. Jos työntekijä maksaa edusta itse osan, maksu vähennetään verotusarvosta.
Osakeyhtiön omistaja voi saada luontoisetuja omalta yhtiöltään, ja se on usein järkevää: puhelin tai auto hoituu yhtiön kautta, ja verotus on selvä. Toiminimiyrittäjä ei voi antaa luontoisetua itselleen, koska hän ei ole oman yrityksensä työntekijä. Hänellä yksityiskäytön osuus käsitellään yksityisottona.
Yleisin virhe on unohtaa etu kokonaan. Jos yhtiön auto on osakkaan käytössä iltaisin ja viikonloppuisin ilman autoetua, verotarkastus voi tulkita sen peitellyksi osingoksi. Kun etu on palkanlaskennassa mukana joka kuukausi, asia on kunnossa. Luontoisedut kannattaa kirjata työsopimukseen tai omistajan kohdalla hallituksen päätökseen. Kirjallinen sopimus näyttää, että etu on osa palkkaa eikä satunnainen yksityiskäyttö.
Esimerkki
Laskennallinen esimerkki: osakeyhtiö antaa omistajalle puhelinedun. Palkkaan lisätään 20 euroa kuussa, yhteensä 240 euroa vuodessa. 40 prosentin veroprosentilla etu maksaa omistajalle noin 96 euroa vuodessa, ja yhtiö vähentää puhelimen ja liittymän kulut kokonaan.