Poisto

Kun ostat 20 000 euron kaivinkoneen tai 3 000 euron läppärin, sitä ei kirjata kerralla kuluksi, koska se tuottaa tuloa monta vuotta. Hankinta merkitään taseeseen käyttöomaisuudeksi, ja siitä tehdään vuosittain poisto, joka vähentää tulosta ja verotettavaa tuloa.

Verotuksessa yleisin tapa on menojäännöspoisto: koneista ja kalustosta saa vähentää enintään 25 prosenttia jäljellä olevasta arvosta joka vuosi. Rakennuksille on omat prosenttinsa, ja aineettomille oikeuksille käytetään tasapoistoa. Alle kolmen vuoden käyttöön tulevat hankinnat ja pienhankinnat, enintään 1 200 euroa kappaleelta ja yhteensä 3 600 euroa vuodessa, saa vähentää kerralla.

Yleinen väärinkäsitys on, että poisto on menetettyä rahaa tai että sitä voi valita mielivaltaisesti. Raha lähti jo ostohetkellä. Poisto vain jakaa sen kuluksi. Poistoja voi tehdä enimmäismäärää vähemmän, mikä on hyödyllistä tappiovuonna, koska tekemättä jäänyt poisto säilyy tulevia vuosia varten.

Kirjanpidossa poistot tehdään suunnitelman mukaan, ja verotuksessa niiden enimmäismäärä määräytyy elinkeinoverolain mukaan. Pienissä yrityksissä nämä yleensä yhdistetään, ja kirjanpitoon kirjataan verotuksen enimmäispoistot. Suunnitelman mukainen poisto on kuitenkin perusteltu, jos yhtiöllä on ulkopuolisia rahoittajia, koska se kuvaa kulumista todellisemmin. Päätös kannattaa tehdä kirjanpitäjän kanssa.

Toinen virhe on luulla, että hankinnasta saa heti koko vähennyksen. 10 000 euron koneesta saa ensimmäisenä vuonna enintään 2 500 euron poiston. Jos lasket tämän vuoden verot sen varaan, että koko summa vähentyy, verojäämä voi yllättää.