Vaihto-omaisuus
Englanniksi: inventory, inventories, stock
Vaihto-omaisuus tarkoittaa tavaroita, jotka on tarkoitettu myytäväksi tai käytettäväksi myytävän tuotteen valmistamiseen, kuten varastossa olevia tuotteita, raaka-aineita ja keskeneräisiä töitä.
Vaihto-omaisuutta on verkkokaupan varasto, ravintolan raaka-aineet, kampaamon myytävät hoitotuotteet ja rakennusliikkeen keskeneräinen kohde. Vaihto-omaisuuden hankintameno vähennetään kuluna vasta sinä vuonna, kun tavara myydään tai käytetään. Myymätön osa siirretään tilikauden lopussa taseeseen.
Arvo määritetään inventaariolla. Verotuksessa varasto arvostetaan alimpaan kolmesta: hankintameno, jälleenhankintameno tai todennäköinen luovutushinta. Jos ostit tuotteen 20 eurolla ja pystyt myymään sen enää 12 eurolla, varastoon merkitään 12 euroa ja erotus on tämän vuoden kulu.
Yleisin virhe on unohtaa vaihto-omaisuus kokonaan, jolloin kaikki ostot näkyvät kuluina ja tulos jää liian pieneksi. Se kuulostaa edulliselta, mutta verotarkastuksessa varasto lisätään tulokseen jälkikäteen korotuksineen. Toinen virhe on varaston paisuminen: tuotteet vanhenevat hyllyyn, ja raha on kiinni tavarassa, jota kukaan ei osta.
Palveluyrityksessäkin voi olla vaihto-omaisuutta. Keskeneräinen työ, josta on jo kertynyt kuluja mutta jota ei ole laskutettu, voi kuulua taseeseen. Rakennusalalla tämä on arkipäivää: keskeneräiset kohteet arvostetaan tilinpäätöksessä. Jos teet pitkiä projekteja, kysy kirjanpitäjältä, miten keskeneräiset työt käsitellään, koska se vaikuttaa suoraan tulokseen ja veroon. Englanniksi vaihto-omaisuus on inventory tai stock.
Vaihto-omaisuuden kierto kertoo paljon. Jos varastossa on koko vuoden myynnin verran tavaraa, kassassa on todennäköisesti tiukkaa. Katso inventaarion yhteydessä, mitkä tuotteet eivät ole liikkuneet kuuteen kuukauteen.
Esimerkki
Laskennallinen esimerkki: vaatekauppa ostaa tilikauden aikana 60 000 eurolla. Alkuvarasto oli 9 000 €, loppuvarasto on 11 000 €. Myytyjen tavaroiden hankintameno on 9 000 + 60 000 − 11 000 = 58 000 €.