Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa: milloin korvaus on verovapaa ja milloin palkkaa

Työmatkakustannusten korvaukset ovat verovapaita, kun palkansaaja tekee työhön kuuluvan matkan tilapäisesti erityiselle työntekemispaikalle, kuten asiakkaan luo, messuille tai toiseen kaupunkiin. Verohallinto on koonnut säännöt syventävään ohjeeseen Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa, jonka uusin versio on annettu 5.3.2026. Euromäärät, kuten kilometrikorvaus ja päivärahat, tulevat erikseen vuosittaisesta päätöksestä: ne ovat sivulla verovapaat matkakustannusten korvaukset 2026.

Mitkä työmatkakustannusten korvaukset ovat verovapaita?

Tuloverolain 71 §:n mukaan verovapaita ovat työnantajalta työmatkasta saatu matkustamiskustannusten korvaus, päiväraha, ateriakorvaus ja majoittumiskorvaus. Verohallinnon ohjeen mukaan luettelo on tyhjentävä: muut korvaukset ovat veronalaista tuloa. Yömatkaraha kuuluu majoittumiskustannusten korvauksiin, ja sen enimmäismäärä on vuosina 2025 ja 2026 16 euroa (yömatkaraha).

Kun työnantaja maksaa matkalipun tai hotellin suoraan myyjälle, palkansaajalle ei synny veronalaista etua. Samoin työnantajalle kuuluvat kulut, kuten asiakasneuvottelun ateria, voi korvata tositetta vastaan ilman euromääräistä rajaa. Ohjeen mukaan tällainen ateria otetaan kuitenkin huomioon, kun arvioidaan päivärahan puolittumista.

Milloin matka on verotuksessa työmatka?

Matka on tuloverolain 72 §:n 1 momentin mukainen työmatka, kun kolme ehtoa täyttyy samaan aikaan: matka tehdään työtehtävien suorittamiseksi, kohde on erityinen työntekemispaikka ja matka on tilapäinen. Jos yksikin ehto puuttuu, työnantaja ei voi maksaa matkasta verovapaita korvauksia.

Kolme matkatyyppiä: varsinainen työpaikka, toissijainen työpaikka ja työmatka

Verotuksessa matkat jaetaan kolmeen pääryhmään, ja korvausten verokohtelu riippuu ryhmästä. Työnantajan kannattaa ensin selvittää, mikä on työntekijän varsinainen työpaikka, koska vasta sen jälkeen näkee, mitkä matkat ovat työmatkoja.

Varsinainen työpaikka on paikka, jossa työntekijä työskentelee vakituisesti, esimerkiksi toimisto, liiketila tai tehdas. Se voi syntyä myös asiakkaan tiloihin tai kotiin, jos työ tehdään siellä vakituisesti. Liikkuvaa työtä tekevällä, kuten huoltoasentajalla, varsinainen työpaikka on usein työnantajan varasto, josta hän hakee auton ja työvälineet. Liikkuvan työn päivärahoista on oma sivunsa liikkuva työ ja päiväraha.

Mikä on kolmen vuoden sääntö?

Kolmen vuoden sääntö tarkoittaa, että työskentely samassa työntekemispaikassa on verotuksessa tilapäistä enintään kolme vuotta. Sen jälkeen paikka ei ole enää erityinen työntekemispaikka, eikä sinne tehdyistä matkoista voi maksaa verovapaita päivärahoja, kilometrikorvauksia, ateriakorvauksia tai majoituskorvauksia. Määräaika on tuloverolain 72 a §:ssä.

• Kaikki päivät lasketaan. Vapaapäivät, sairauspäivät ja muualla tehdyt työpäivät eivät pidennä kolmea vuotta.
• Vain pääasiallinen työpaikka. Jaksoon lasketaan aika, jona työntekijä on tehnyt kohteessa yli puolet työpäivistään tai työajastaan.
• Kuuden kuukauden tauko nollaa laskurin. Jos työ kohteessa keskeytyy yhtäjaksoisesti vähintään kuudeksi kuukaudeksi ja työntekijä työskentelee sillä välin muualla, kolme vuotta alkaa alusta.
• Laskenta on henkilökohtainen. Työnantajan vaihtuminen ei aloita aikaa alusta, joten uutta työntekijää palkatessa kannattaa kysyä, onko hän jo työskennellyt samassa kohteessa.
• Rajaton kesto ei ole tilapäistä. Jos työskentelyn kestoa ei ole rajattu lainkaan, paikka on varsinainen työpaikka heti alusta.

Rakennus-, maanrakennus- ja metsäalalla eli erityisaloilla säännöt poikkeavat osin, ja ne käsitellään Verohallinnon erillisessä ohjeessa. Tiivistelmä on sivulla erityisalan matkakulut.

Milloin komennus ja viikonloppumatkat muuttavat verotusta?

Komennus laajentaa työmatkan käsitettä tilanteessa, jossa työntekijällä ei ole varsinaista työpaikkaa oman työnantajan tiloissa ja hän työskentelee pidempään asiakkaan luona. Tuloverolain 72 §:n 2 momentin mukaan matka on silloin työmatka, kun työ tehdään muualla kuin työnantajan tai saman intressipiirin toimipaikassa, työskentely on tilapäistä, työntekemispaikka on yli 100 kilometrin päässä asunnosta lyhintä yleistä tietä pitkin ja työntekijä yöpyy tilapäismajoituksessa, kuten hotellissa, parakissa tai vuokra-asunnossa.

Komennuksen aikana tehdyt viikonloppu- ja muut vapaa-ajan matkat kotiin eivät ole työmatkoja. Niiden matkakulujen korvaus on palkkaa, eikä viikonlopun tai arkipyhän ajalta maksettu päiväraha ole verovapaa.

Kenelle verovapaita matkakorvauksia saa maksaa?

Verovapaita matkakustannusten korvauksia saa maksaa työ- tai virkasuhteessa olevalle palkansaajalle. Lisäksi työnantajaan rinnastetaan ennakkoperintälain 13 §:ssä tarkoitettujen henkilökohtaisten palkkioiden maksaja. Niitä ovat ohjeen mukaan kokouspalkkiot, henkilökohtaiset luento- ja esitelmäpalkkiot, hallintoelimen jäsenyydestä saadut palkkiot, toimitusjohtajan palkkio, avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön yhtiömiehen nostama palkka ja luottamustoimesta saatu korvaus.

Omistajayrittäjä: osakeyhtiön osakkeenomistajalle tai henkilöyhtiön vastuunalaiselle yhtiömiehelle voi maksaa verovapaita korvauksia yhtiön asioissa tehdyistä työmatkoista, vaikka hän ei nostaisi palkkaa. Edellytys on, että päätöksen ehdot täyttyvät ja hän laatii matkoista matkalaskun. Toiminimiyrittäjä ei maksa itselleen korvauksia, vaan vähentää matkakulut elinkeinotoiminnan kuluina; siitä kerrotaan sivulla toiminimen päivärahat.

Mitä tapahtuu, jos korvaus ylittää enimmäismäärän?

Jos työnantaja maksaa enemmän kuin Verohallinnon päätöksen enimmäismäärä, vain enimmäismäärä on verovapaa ja ylimenevä osa on palkkaa, josta toimitetaan ennakonpidätys. Työehtosopimus ratkaisee, mitä työnantajan pitää maksaa, mutta verotus ratkaistaan tuloverolain ja päätöksen perusteella. Jos TES on päätöstä lievempi, osa korvauksesta voi olla veronalainen. Jos työnantaja maksaa vähemmän kuin enimmäismäärä, verovapaata on vain maksettu summa.

Maksetaanko verovapaista korvauksista sivukuluja?

Verovapaista matkakustannusten korvauksista ei peritä ennakonpidätystä eikä työnantajan sairausvakuutusmaksua tai vakuutetun sairausvakuutusmaksua. Palkaksi katsottavista korvauksista, kuten kodin ja varsinaisen työpaikan välisten matkojen rahakorvauksesta, sivukulut maksetaan kuten muustakin palkasta. Verovapaat korvaukset ilmoitetaan tulorekisteriin; ohje on sivulla kilometrikorvaukset tulorekisteriin.

Jos työnantaja ei korvaa kuluja lainkaan, se voi ohjeen mukaan soveltaa ennakkoperintälain 15 §:ää: työstä johtuvien kustannusten osuus vähennetään palkasta ennen ennakonpidätystä, vaikka veronalaiseksi palkaksi ilmoitetaan koko summa.

Mitä matkalaskussa pitää olla?

Matkalaskusta pitää selvitä matkan tarkoitus ja kohde osoitteineen, tarvittaessa reitti, kulkuneuvo, matkan alkamis- ja päättymisaika päivämäärinä ja kellonaikoina sekä ulkomaanmatkoilla maa, jossa matkavuorokausi päättyi. Kilometrikorvauksessa mukaan tulevat ajetut kilometrit ja yksikköhinta. Vaatimukset ovat ennakkoperintäasetuksen 17 §:ssä.

• Matkan tarkoitus ja kohteen osoite
• Lähtö- ja paluuaika päivämäärineen ja kellonaikoineen
• Kulkuneuvo ja tarvittaessa reitti
• Kilometrit ja korvaus kilometriltä, jos maksetaan kilometrikorvausta
• Tositteet liitteeksi: hotellilasku, liput, lentolipun varmistus
• Allekirjoitus, myös sähköinen, kun jostakin kulusta ei saa tositetta (esimerkiksi pysäköinti)

Valmis pohja on sivulla matkalasku. Jos mietit, kannattaako matkalaskut ja palkat hoitaa itse vai ulkoistaa, katso oma hintasi tai kilpailuta nykyinen tilitoimisto.