Siirtovelka

Tavallisin siirtovelka pienessä osakeyhtiössä on lomapalkkajaksotus. Työntekijä ansaitsee lomaa koko vuoden, mutta pitää sen vasta ensi kesänä. Kertynyt lomapalkka sivukuluineen kirjataan kuluksi sille vuodelle, jolla se ansaittiin, ja taseeseen siirtovelaksi. Toinen tavallinen erä on tilikauden tuloveron osa, jota ei ole vielä maksettu ennakkoverona.

Myös etukäteen saatu raha on siirtovelkaa. Jos asiakas maksaa joulukuussa ensi vuoden kurssin, raha on tilillä, mutta työ on tekemättä. Tulo kuuluu ensi vuoteen, ja siihen asti se on velkaa asiakkaalle.

Siirtovelat ovat taseessa vastattavaa-puolella lyhytaikaisessa vieraassa pääomassa. Ne pienentävät tilikauden tulosta ja siten myös yhtiön maksettavaa veroa oikealle vuodelle. Yleisin virhe on unohtaa lomapalkkavelka kokonaan. Silloin tulos näyttää paremmalta kuin on, ja seuraava vuosi kantaa edellisen kulut.

Siirtovelkoihin kuuluvat usein myös tilikauden lopun kulut, joista lasku tulee myöhässä: joulukuun sähkö, tilitoimiston joulukuun lasku tai tilintarkastuksen palkkio. Pienissä summissa jaksotusta ei välttämättä kannata tehdä, mutta isot erät kuuluvat oikealle vuodelle. Tilinpäätöksen yhteydessä kannattaa miettiä, onko vuodelta jäänyt jotain laskuttamatta tai maksamatta, ja kertoa siitä kirjanpitäjälle, koska hän ei näe sitä tiliotteelta.

Siirtovelka on eri asia kuin ostovelka. Ostovelasta on jo lasku, siirtovelasta ei välttämättä ole. Siksi siirtovelat perustuvat usein laskelmaan tai arvioon, joka dokumentoidaan tase-erittelyyn.