Elinkeinotoiminta

Verotuksessa tuloja on kolmea lähdettä: elinkeinotoiminta, maatalous ja henkilökohtainen tulolähde. Elinkeinotoiminnan tunnusmerkkejä ovat itsenäisyys, useampi asiakas, oma riski ja tavoite tehdä voittoa. Toiminimi, avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö ja osakeyhtiö harjoittavat yleensä elinkeinotoimintaa. Rajanveto tehdään kokonaisuuden perusteella. Yksikään tunnusmerkki ei yksin ratkaise, onko kyse elinkeinotoiminnasta. Yksityinen vuokranantaja ei yleensä harjoita elinkeinotoimintaa, vaikka vuokratulot olisivat suuret.

Rajanveto on käytännössä tärkeä kahdessa kohdassa. Ensimmäinen on harrastustoiminta: jos myyt harrastuksen tuotteita silloin tällöin ilman voittotavoitetta, tulot verotetaan henkilökohtaisina tuloina, eikä kaikkia kuluja saa vähentää. Toinen on näennäisyrittäjyys: jos teet töitä yhdelle asiakkaalle tämän ohjauksessa, suhde voi olla työsuhde, vaikka lähetät laskuja. Tulonlähteellä on väliä myös tappioissa. Elinkeinotoiminnan tappio vähennetään seuraavien vuosien voitoista, mutta harrastuksen tappiolle ei ole vastaavaa oikeutta.

Elinkeinotoiminnassa kaikki tulot ovat veronalaisia ja kaikki tulon hankkimisesta syntyneet menot vähennyskelpoisia. Menot kirjataan suoriteperusteisesti, ja käyttöomaisuus poistetaan. Ammatinharjoittaja, eli yksin osaamisellaan työskentelevä, voi pitää kevyemmin yhdenkertaista kirjanpitoa, mutta verotus perustuu silti elinkeinoverolakiin. Myös varastot, saamiset ja velat otetaan huomioon tuloksessa.

Jos toiminta on jo alkuvaiheessa selvästi elinkeinotoimintaa, kannattaa perustaa yritys eikä laskuttaa esimerkiksi kevytyrittäjänä: elinkeinotoiminnan vähennykset ja yrittäjävähennys ovat silloin käytössä. Rajatapauksissa kannattaa kysyä Verohallinnolta ennakkoratkaisua tai keskustella kirjanpitäjän kanssa ennen kuin laskutus kasvaa.