Ylityökorvaus: 50 % ja 100 % korotukset, lasketut esimerkit ja ylityö vapaana

Mikä on ylityökorvaus?

Ylityökorvaus on korotettu palkka, joka maksetaan säännöllisen työajan ylittävästä työstä. Työaikalain 20 §:n mukaan korotus on 50 tai 100 prosenttia sen mukaan, onko kyse vuorokautisesta vai viikoittaisesta ylityöstä ja monesko ylityötunti on menossa. Laki on vähimmäistaso: työehtosopimus voi määrätä paremmat korvaukset.

Mitä eroa on lisä- ja ylityöllä?

Lisätyö on työtä, joka ylittää työsopimuksessa sovitun työajan mutta ei vielä lain ylityörajaa. Ylityö alkaa vasta, kun päivän työaika ylittää 8 tuntia tai viikon 40 tuntia. Jaksotyössä raja lasketaan koko työaikajaksolta, ks. jaksotyöaika. Ero on käytännössä merkittävä: lisätyöstä laki edellyttää vain tavallista palkkaa, ylityöstä korotetun.

Esimerkiksi osa-aikainen, jonka sopimuksen mukainen työaika on 30 tuntia viikossa, tekee tunnit 31–40 lisätyönä tavallisella tuntipalkalla. Vasta 41. tunti on viikoittaista ylityötä. Jos hänen työpäivänsä venyy yli 8 tunnin, ylimenevä osa on kuitenkin vuorokautista ylityötä heti, vaikka viikon tunnit jäisivät alle 40:n.

Lisätyön tekeminen vaatii työntekijän suostumuksen, ellei lisätyöstä ole sovittu jo työsopimuksessa. Silloinkin työntekijä saa perustellusta henkilökohtaisesta syystä kieltäytyä lisätyöstä vapaapäivinään (17 §).

Onko 80 % työaika osa-aikatyötä?

On. Kaikki kokoaikaista lyhyempi sovittu työaika on osa-aikatyötä, myös 80 prosentin työaika. Jos täysi työaika on 40 tuntia, 80 prosentin työaika on 32 tuntia viikossa, ja tunnit 33–40 ovat lisätyötä. Työehtosopimuksessa kokoaika voi olla lyhyempi, esimerkiksi 37,5 tuntia, jolloin myös lisä- ja ylityön rajat määräytyvät TES:n mukaan.

Miten ylityökorvaus lasketaan?

Ylityökorvaus lasketaan tuntipalkasta eli korvauksen perusosasta. Tuntipalkkaisella perusosa on tuntipalkka. Kuukausipalkkaisella se lasketaan jakamalla kuukausipalkka säännöllisen työajan tunneilla, tai sovitulla jakajalla, joka vastaa keskimäärin samaa (23 §). Perusosaan lasketaan mukaan palkkaan kuuluvat luontoisedut.

Ylityökorvaus nostaa palkan sivukuluja samassa suhteessa kuin muukin palkka: siitä maksetaan TyEL-, työttömyysvakuutus- ja sairausvakuutusmaksut, ja se kerryttää lomapalkkaa. Paljonko yksi ylityötunti tulee yritykselle maksamaan, näet palkan sivukulut -artikkelista.

Onko pakko jäädä ylitöihin?

Ei ole. Ylityö vaatii työaikalain 17 §:n mukaan työntekijän suostumuksen kutakin kertaa varten erikseen. Suostumuksen voi antaa myös lyhyehköksi ajaksi kerrallaan, jos työn järjestelyt sitä vaativat, mutta työsopimuksessa sitä ei voi antaa sitovasti etukäteen. Ylityöstä kieltäytyminen ei siis ole työnantajan määräysten rikkomista.

• Varallaolo: kun työntekijä on sopinut varallaolosta, hänen katsotaan suostuneen varallaoloajan lisä- ja ylitöihin. Varallaolosta maksetaan erikseen varallaolokorvaus.
• Aloittamis- ja lopettamistyö: sen teettämisestä voidaan sopia ilman erillistä suostumusta, enintään viisi tuntia viikossa.
• Hätätyö: ennalta arvaamattomassa tilanteessa työnantaja saa teettää välttämätöntä hätätyötä enintään kaksi viikkoa, ja siitä on ilmoitettava työsuojeluviranomaiselle (19 §).
• Virkamiehet ja viranhaltijat eivät saa kieltäytyä lisä- ja ylityöstä, jos se on työn laadun ja erittäin pakottavien syiden vuoksi välttämätöntä.

Ylitöitä ei myöskään voi tehdä rajattomasti. Työaika ylityöt mukaan lukien saa olla enintään keskimäärin 48 tuntia viikossa neljän kuukauden aikana (18 §). Työehtosopimuksella tasoittumisjaksoa voidaan pidentää.

Kannattaako ylityöt ottaa rahana vai vapaana?

Molemmat ovat mahdollisia, jos työnantaja ja työntekijä sopivat vapaasta. Työaikalain 21 §:n mukaan ylityökorvaus voidaan vaihtaa kokonaan tai osittain vapaaksi, ja vapaan pituus lasketaan samoilla kertoimilla: kaksi ylityötuntia +50 % vastaa kolmea tuntia vapaata. Vapaa annetaan säännöllisellä työajalla kuuden kuukauden kuluessa, ellei toisin sovita.

Ylityökorvaus työehtosopimuksissa

Työaikalaki on vähimmäistaso, ja useimmissa työehtosopimuksissa ylityön rajat ja korvaukset on sovittu toisin. Monissa TES:issä säännöllinen viikkotyöaika on 37,5 tai 38 tuntia 15 minuuttia, jolloin ylityöraja tulee vastaan aiemmin kuin laissa, ja viikoittaisesta ylityöstä voi tulla 100 prosentin korotus tietyn tuntimäärän jälkeen. Jos yritystäsi sitoo yleissitova TES, sen ylityömääräykset menevät lain edelle silloin, kun ne ovat työntekijälle edullisempia.

Esihenkilöiden ja itsenäisesti työaikansa järjestävien kanssa voidaan sopia, että lisä-, yli- ja sunnuntaityöt korvataan erillisellä kiinteällä kuukausikorvauksella (38 §). Silloinkin työaikakirjanpitoon merkitään arvio kuukauden lisä-, yli- ja sunnuntaityön määrästä.

Ylityökirjanpito ja vanhentuminen

Työnantajan on kirjattava työntekijöittäin tehdyt lisä-, yli- ja sunnuntaityötunnit ja niistä maksetut korvaukset (32 §). Kirjanpito säilytetään vähintään kanneajan loppuun: korvausta voi vaatia kahden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jona oikeus korvaukseen syntyi (40 §). Ohjeet kirjaamiseen ovat artikkeleissa tuntikirjanpito ja kellokortti.

Puutteellinen työaikakirjanpito on riski työnantajalle: riidassa työntekijän omat muistiinpanot voivat riittää näytöksi, jos työnantajalla ei ole parempaa selvitystä. Työaikalain muut vaatimukset, kuten tauot ja lepoajat, ovat artikkelissa työaikalaki. Jos palkanlaskenta vie aikaa tai virheitä sattuu, kilpailuta nykyinen tilitoimisto ja vertaa palkanlaskennan hintaa.