Viitenumero
Englanniksi: reference number, creditor reference
Viitenumero on laskuun liitettävä numerosarja, jonka avulla saapuva maksu kohdistuu automaattisesti oikeaan laskuun. Suomalainen viite on 4 ja 20 numeron välillä, ja sen viimeinen numero on tarkiste.
Kun asiakas maksaa viitteellä, maksu tulee pankkiaineistoon viitteen kanssa, ja kirjanpito- tai laskutusohjelma merkitsee laskun maksetuksi ilman käsityötä. Ilman viitettä joku joutuu selvittämään, mihin laskuun "Maksu, Virtanen, 480 €" kuuluu. Muutaman laskun kuukaudessa se onnistuu, sadan laskun kohdalla ei.
Kotimaisen viitenumeron tarkiste lasketaan kertoimilla 7, 3 ja 1 oikealta vasemmalle. Laskutusohjelma laskee sen automaattisesti. Kansainvälinen RF-viite alkaa kirjaimilla RF ja kahdella tarkistenumerolla, ja se toimii myös ulkomaisissa SEPA-maksuissa.
Viitenumeroa ei vaadita laissa, mutta se on käytännössä välttämätön. Yleinen virhe on käyttää samaa viitettä kaikissa laskuissa tai keksiä viite itse ilman tarkistetta, jolloin pankki hylkää sen. Toinen virhe on, että asiakas maksaa kaksi laskua yhdellä maksulla. Silloin viitteet eivät kohdistu, ja maksu pitää jakaa käsin.
Viitenumero kannattaa sijoittaa laskussa näkyvälle paikalle, ja paperilaskussa sen voi liittää myös virtuaaliviivakoodiin, jolla asiakas maksaa laskun kopioimatta tietoja käsin. Kun asiakas maksaa verkkopankissa ja kirjoittaa viitteen väärin, pankki yleensä hylkää sen tarkisteen ansiosta. Tämä estää maksujen kohdistumisen väärään laskuun ja säästää selvittelyltä. Laskutusohjelma luo jokaiselle laskulle oman viitteen automaattisesti, joten sitä ei tarvitse laskea itse.
Viitteen voi rakentaa myös niin, että siitä näkee asiakkaan tai laskun numeron. Esimerkiksi laskunumero ja tarkiste yhdessä toimivat hyvin pienessä yrityksessä.
Esimerkki
Esimerkki tarkisteen laskemisesta: perusosa 1234. Kertoimet oikealta: 4 × 7 + 3 × 3 + 2 × 1 + 1 × 7 = 46. Seuraava täysi kymmenluku on 50, tarkiste 50 − 46 = 4. Viitenumero on 12344.