Ansiotulo
Englanniksi: earned income
Ansiotulo on työstä ja yritystoiminnasta saatua tuloa, jota verotetaan progressiivisesti. Siihen kuuluvat esimerkiksi palkka, eläke, toiminimen tuloksen ansiotulo-osuus ja osa osingoista.
Suomen verotus jakaa henkilön tulot kahteen koriin: ansiotuloon ja pääomatuloon. Ansiotuloista maksetaan valtion progressiivista tuloveroa, kunnallisveroa, hyvinvointialueen veroa ja sairausvakuutusmaksuja. Mitä enemmän tienaat, sitä suurempi osa seuraavasta eurosta menee veroihin. Kunnallisveron prosentti riippuu kotikunnasta, joten sama tulo verotetaan hieman eri tavalla eri puolilla Suomea.
Yrittäjälle ansiotulo tulee monesta suunnasta. Toiminimen tuloksesta se osa, joka ylittää nettovarallisuuden perusteella lasketun pääomatulo-osuuden, on ansiotuloa. Osakeyhtiön omistajan palkka on ansiotuloa. Myös osa osingosta voi olla ansiotuloa, jos yhtiön nettovarallisuus on pieni suhteessa jaettuun osinkoon. Osakeyhtiön omistaja voi itse vaikuttaa siihen, kuinka paljon ansiotuloa hän nostaa. Toiminimellä ansiotulon määrä seuraa suoraan tulosta, joten sama joustovara puuttuu.
Yleinen virhe on tuijottaa keskimääräistä veroprosenttia. Päätöksiin vaikuttaa marginaalivero eli se, paljonko veroa menee seuraavasta tienatusta eurosta. Kun toiminimen tulos kasvaa, marginaalivero voi nousta noin 40 ja 50 prosentin välille, ja silloin kannattaa laskea, olisiko osakeyhtiö edullisempi.
Ansiotulosta tehdään omat vähennyksensä, kuten ansiotulovähennys ja työtulovähennys. Yrittäjällä verotettavaa tuloa pienentää lisäksi yrittäjävähennys, joka lasketaan ennen jakoa ansio- ja pääomatuloon. Ansiotulon vero näkyy yrittäjällä ennakkoverona tai palkan ennakonpidätyksenä. Kun tulot kasvavat kesken vuoden, verokortti tai ennakkovero pitää päivittää, jotta jäännösveroa ei tule.
Esimerkki
Laskennallinen esimerkki: toiminimen verotettava tulos on 50 000 euroa ja nettovarallisuus 20 000 euroa. Pääomatulo-osuus on 20 % × 20 000 = 4 000 euroa. Loput 46 000 euroa verotetaan ansiotulona yrittäjän muiden ansiotulojen kanssa.