Viivästyskorko
Englanniksi: late payment interest, penalty interest
Viivästyskorko on korko, jota velallinen maksaa myöhästyneelle maksulle eräpäivästä alkaen. Se on korkolain mukaan viitekorko lisättynä 7 prosenttiyksiköllä, ja yritysten välisissä kaupoissa 8 prosenttiyksiköllä.
Suomen Pankki vahvistaa viitekoron puolen vuoden välein. Ajalla 1.7. ja 31.12.2026 välillä viitekorko on 2,5 prosenttia, joten viivästyskorko on kuluttajalta 9,5 prosenttia ja yritysten välisissä kaupallisissa sopimuksissa 10,5 prosenttia vuodessa. Alkuvuonna 2026 luvut olivat 9 ja 10 prosenttia.
Viivästyskorkoa saa periä ilman erillistä sopimusta, kun eräpäivä on sovittu tai merkitty laskuun. Laskuun kannattaa silti kirjoittaa "viivästyskorko korkolain mukaan", jotta asiakas tietää sen. Yritysasiakkaalta voi lisäksi periä 40 euron vakiokorvauksen perintäkuluista heti eräpäivän jälkeen.
Yleinen virhe on jättää viivästyskorko perimättä, koska summa tuntuu pieneltä. Se on usein pieni, mutta sen periminen viestii, että eräpäivä on tosissaan. Toinen virhe on periä yli lain sallitun, esimerkiksi 20 prosenttia "meidän ehtojemme mukaan" kuluttajalta. Kuluttajalta liian suuri korko ei ole pätevä.
Viivästyskoron voi myös laskuttaa jälkikäteen erikseen, jos asiakas on maksanut pääoman myöhässä. Siitä tehdään oma lasku, jossa näkyy laskutapa, päivät ja korkoprosentti. Kannattaa harkita, onko pienen summan laskuttaminen asiakassuhteen kannalta järkevää. Usein parempi ratkaisu on ottaa korko ja vakiokorvaus puheeksi toisella myöhästymiskerralla ja lyhentää maksuaikaa.
Viivästyskorko lasketaan päiväkohtaisesti: summa × korko × myöhästyneet päivät / 365. Kirjanpidossa perityt viivästyskorot kirjataan rahoitustuottoihin, eivät myyntiin, eikä niihin lisätä arvonlisäveroa.
Esimerkki
Laskennallinen esimerkki: yritysasiakas maksaa 4 000 euron laskun 45 päivää myöhässä syksyllä 2026. Viivästyskorko 4 000 × 10,5 % × 45 / 365 = 51,78 €. Lisäksi saat periä 40 euron vakiokorvauksen.