Perintä

Vapaaehtoisessa perinnässä saatava peritään kirjeillä, puheluilla ja maksusuunnitelmilla. Sen voi tehdä itse tai antaa perintätoimistolle, joka perii kulunsa usein velalliselta. Perintälaki rajoittaa sitä, mitä kuluttajalta saa periä ja millaisin keinoin, ja kulut ovat kuluttajalla tarkasti rajattuja. Yritysten välisessä perinnässä liikkumavaraa on enemmän.

Jos vapaaehtoinen perintä ei tuota tulosta, asia viedään käräjäoikeuteen. Riidattomasta saatavasta haetaan tuomio summaarisella menettelyllä, joka on yleensä nopea ja edullinen. Tuomion jälkeen ulosotto perii saatavan velallisen palkasta tai omaisuudesta. Jos velallisella ei ole mitään, ulosottoviranomainen antaa varattomuusesteen, ja saatava kirjataan luottotappioksi.

Yleinen virhe on tehdä töitä ilman kirjallista tilausta tai sopimusta. Kun riita syntyy, näyttö siitä, mitä sovittiin, ratkaisee. Sähköposti tai viesti, jossa asiakas hyväksyy tarjouksen, riittää usein. Toinen virhe on uhkailla perinnällä ilman aikomusta toteuttaa sitä: asiakas oppii nopeasti, että uhkaus ei tarkoita mitään.

Perintätoimiston valinnassa kannattaa katsoa, miten toimisto kohtelee asiakkaitasi. Aggressiivinen perintä saa rahat, mutta voi maksaa asiakassuhteen. Moni pienyrittäjä käyttää perintätoimistoa vain, kun asiakassuhde on jo menetetty. Yritysten välillä asian voi viedä käräjäoikeuteen myös itse, ja riidattomasta saatavasta haettu tuomio on usein nopeampi kuin moni luulee.

Kirjanpidossa lopullisesti saamatta jäänyt saatava kirjataan luottotappioksi, joka on vähennyskelpoinen kulu. Myös myynnin arvonlisäveron voi saada takaisin, kun tappio on lopullinen ja se on dokumentoitu.