Verkkolasku

Verkkolasku lähetetään verkkolaskuoperaattorin tai pankin kautta vastaanottajan verkkolaskuosoitteeseen, joka on usein muotoa 0037 ja Y-tunnus ilman väliviivaa. Lasku saapuu vastaanottajan ohjelmaan valmiiksi luettavana, joten kukaan ei näppäile summia käsin. Suomessa yleisimmät muodot ovat Finvoice ja TEAPPSXML.

Yrityksellä on oikeus saada toiselta yritykseltä lasku verkkolaskuna, kun se sitä pyytää. Velvollisuus ei koske laskuttajaa, jonka liikevaihto on enintään 10 000 euroa vuodessa. Julkiset hankintayksiköt, kuten kunnat ja valtio, vaativat verkkolaskun käytännössä aina.

Yleinen väärinkäsitys on, että PDF sähköpostissa on verkkolasku. Se on sähköinen lasku, mutta ei verkkolasku, koska ostaja joutuu yhä kirjaamaan sen käsin. Toinen yleinen virhe on lähettää verkkolasku väärään osoitteeseen: isoilla yrityksillä voi olla useita, ja väärä osoite tarkoittaa, että lasku ei koskaan päädy hyväksyjälle ja maksu viivästyy.

Verkkolaskutus vaatii laskutusohjelman tai pankin palvelun, joka pystyy lähettämään verkkolaskuja. Nykyään lähes kaikki laskutusohjelmat tukevat sitä, ja verkkolaskun lähettäminen maksaa yleensä muutamia kymmeniä senttejä kappaleelta. Jos vastaanotat paljon ostolaskuja, pyydä toimittajia lähettämään ne verkkolaskuina omaan osoitteeseesi. Silloin ostolaskut kulkevat kirjanpitoon ilman käsityötä. Taukon sovelluksesta laskut lähetetään suoraan, ja maksut yhdistyvät laskuihin automaattisesti.

Kuluttajille lähetetään e-lasku, joka on eri asia: se tulee asiakkaan verkkopankkiin. Myös e-laskun lähettäminen onnistuu useimmista laskutusohjelmista.