Inventaario
Englanniksi: stocktaking, inventory count
Inventaario on varaston ja muun omaisuuden laskeminen ja arvostaminen tilikauden lopussa. Sen perusteella vaihto-omaisuuden arvo merkitään taseeseen ja tilikauden materiaalikulut oikaistaan.
Jos yritykselläsi on myytäviä tavaroita, raaka-aineita tai keskeneräisiä töitä, ne lasketaan tilikauden viimeisenä päivänä tai sen tuntumassa. Laskennasta tehdään inventaariolista, jossa on tuotteet, määrät, yksikköhinnat ja yhteissumma, ja lista päivätään ja allekirjoitetaan. Lista on tosite, joka säilytetään muun kirjanpitoaineiston mukana.
Inventaarion tarkoitus on oikea tulos. Kaikki ostot kirjataan vuoden aikana kuluksi, mutta myymättä jäänyt varasto ei ole vielä kulu. Kun varaston arvo merkitään taseeseen, kulut pienenevät saman verran ja tulos paranee. Verotuksessa varasto arvostetaan alimpaan näistä: hankintameno, jälleenhankintameno tai todennäköinen luovutushinta.
Yleisin virhe on jättää inventaario tekemättä, koska "varasto on pieni". Kampaamon hoitotuotteet, verkkokaupan lähetysvarasto tai rakentajan tarvikkeet ovat usein useita tuhansia euroja. Toinen virhe on arvostaa varasto myyntihintaan, jolloin tulos näyttää liian hyvältä ja veroa maksetaan tuotosta, jota ei ole vielä myyty.
Inventaarion ajoitus kannattaa suunnitella etukäteen. Jos tilikausi päättyy 31.12., laske varasto joulun ja uudenvuoden välissä, kun liikettä on vähän, ja kirjaa laskennan ja tilikauden lopun väliset myynnit ja ostot erikseen. Käytä samaa listapohjaa joka vuosi. Kun edellisen vuoden lista on tallessa, vertailu kertoo nopeasti, mitkä tuotteet eivät liiku ja missä on hävikkiä.
Epäkuranttia varastoa, kuten vanhentuneita tai rikkinäisiä tuotteita, ei tarvitse merkitä täyteen arvoon. Arvonalennus pienentää tulosta, kunhan se perustellaan inventaariolistassa.
Esimerkki
Laskennallinen esimerkki: verkkokauppa ostaa vuodessa tuotteita 42 000 €. Inventaariossa varastoa on hankintahintaan 7 800 €. Materiaalikuluiksi jää 34 200 €, ja tulos on 7 800 euroa suurempi kuin ilman inventaariota.